Noin 400 miljoonaa vuotta sitten eliöt alkoivat pikkuhiljaa siirtyä kuivalle maalle, kun hapen määrä ilmassa oli lisääntynyt ja otsonikerros oli vahvistunut.
Asuinympäristönä kuiva maa huokutteli monia eliöitä. Lajien välinen kilpailu oli lähes olematonta ja lisäksi kasveille riitti paljon auringon valoa ja hiilidioksidia.
Sanikkaiset ja sammalet olivat ensimmäiset maakasvit. Sammalilla oli vaikeuksia sopeutua maaelämään, sillä niillä ei ollut tukisolukkoa eikä kehittynyttä johtosolukkoa. Sanikkaiset sopeutuivat kuivan maan päälle sammalia paremmin, koska niiden varren sisällä oli aineiden kuljetukseen kehittynyt johtosolukko. Lisäksi sanikkaiset ottivat vettä ja ravinteita juurillaan ja niiden pintasolukko kesti hyvin kuivuutta.
opinnot.internetix.fi
pinkka.helsinki.fi
Ensimmäiset maalla eläneet eläimet olivat selkärangattomia niveljalkaisia. Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä maalla eläneitä selkärankaisia. Vanhimmat selkärankaisten fossiilit ovatkin noin 360 miljoona vuotta vanhoja sammakkoeläinten fossiileja. Sammakkoeläinten raajat sopivat paremmin maan kuin veden päällä liikkumiseen. Niiden heikkoutena oli kuitenkin riippuvuus veteen, minkä takia niistä ei tullut kunnollisia maan valloittajia.
Ilmaston muuttumisen takia hirmuliskot valloittivat maapallon noin 250 miljoonaa vuotta sitten, kun sanikkaiset ja sammakkoeläimet eivät enää pärjänneet niin hyvin muuttuneissa olosuhteissa.
Myös paljassiemeniset kasvit alkoivat yleistyä. Kaikki havupuut, neidonhiuspuu ja käpypalmut ovat paljassiemenisiä kasveja.
Sammakkoeläimistä kehittyi matelijoita, jotka sopeutuivat paremmin kuivempaan ympäristöön. Matelijoihin kuuluvat käärmeet, liskot, kilpikonnat ja krokotiilit.
Samoihin aikoihin alkoi myös nisäkkäiden ja lintujen kehitys. Kun seuraava massasukupuutto koitti, ne olivat valmiita valloittamaan maailman. Myös koppisiemeniset kasvit alkoivat kehittyä.
Eliömaailman kehitys on edennyt välillä tasaisesti ja välillä hyppäyksittäin.
Mutaatioit ovat nopeuttaneet eliökunnan kehitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti