maanantai 19. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
KPL 13: Alueen lajien populaatiot muodostavat eliöyhteisön
Alueen eliöt muodostavat eliöyhteisön, jossa lajien välillä vallitsee erilaisia vuorovaikutussuhteita.
Eliöt, jotka hyödyntävät samoja ympäristön resursseja, kilpailevat keskenään, jos resursseista on pulaa.
Kilpailu johtaa elintapojen erikoistumiseen tai periytyviin rakenteellisiin muutoksiin. Kilpailua ilmenee lajin sisällä, mutta myös erilajien välillä.
Laidunnus, peto- saalissuhde sekä loisiminen ovat erilaisia saalistuksen muotoja.
Kasvinsyöjät (esim.peltomyyrät) saavat tarvitsemansa enrgian ainoastaan kasveista.
www.luontoportti.com
Pedot (esim. ahma) ovat eläimiä, jotka tappavat elääkseen saaliseläimiä.
www.tuntuisusi.com
Loiset (esim. mäntykukka) varastavat ravintonsa isänniltään.
Mutualismi on yhteiseloa, josta kumpikin osapuoli hyötyy.
Hajottajaeliöt hajottavat kuolleita eliöitä ravinnokseen.
Lajien välinen vuorovaikutus ohjaa niiden evoluutiota. Lajit kehittyvät keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja ovat riippuvaisia toinen toisistaan. Yhdessä lajissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat toisiinkin lajeihin. Tätä kutsutaan rinnakkais- eli koe-evoluutioksi.
KPL 12: Saman lajin yksilöt muodostavat populaatioita
Samaan aikaan, samalla alueella elävät, saman lajin yksilöt, jotka voivat lisääntyä keskenään, muodostavat populaation.
planeetanihmeet.wordpress.com
Populaation tiheys, ikäjakauma, syntyvyys ja kuolevuus ovat sen tärkeimpiä ominaisuusksia.
Syntyvyys, kuolevuus, sekä tulo- ja lähtömuutto vaikuttavat populaation kokoon.
Luonnossa populaatioiden kasvu noudattaa logistista kasvukäyrää, koska populaation kasvaessa ympäristön vastus vähentää kasvunopeutta.
Populaation tiheys voi ylittää ympäristön kantokyvyn vain tilapäisesti.
Reviirikäyttäytyminen säätelee joidenkin eläinpopulaatioiden kasvua. Esimerkiksi monien lintulajien koiraat (kuten peipot) ilmoittavat muille laulullaan valtaamastaan reviiristä. Susilaumalla puolestaan on oma reviiri, jota laumaan kuuluvat puolustavat yhdessä.
www.vastavalo.fi
Ympäristön muutokset voivat aiheuttaa populaatioihin suuria kannanvaihteluita. Esimerkiksi sademetsien hakkuiden takia useita lajeja on vaarassa hävitä kokonaan.
Syntyvyys, kuolevuus, sekä tulo- ja lähtömuutto vaikuttavat populaation kokoon.
Luonnossa populaatioiden kasvu noudattaa logistista kasvukäyrää, koska populaation kasvaessa ympäristön vastus vähentää kasvunopeutta.
Populaation tiheys voi ylittää ympäristön kantokyvyn vain tilapäisesti.
Reviirikäyttäytyminen säätelee joidenkin eläinpopulaatioiden kasvua. Esimerkiksi monien lintulajien koiraat (kuten peipot) ilmoittavat muille laulullaan valtaamastaan reviiristä. Susilaumalla puolestaan on oma reviiri, jota laumaan kuuluvat puolustavat yhdessä.
www.tunturisusi.com
lauantai 17. tammikuuta 2015
KPL 11: Ympäristö vaikuttaa lajien elinmahdollisuuksiin
Ekologia on tiede, joka tutkii eliöiden suhdetta ympäristöönsä. Se siis tutkii eliöiden runsauteen ja levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä.
Eliöyhteisö ja eloton luonto muodostavat yhdessä ekosysteemin.
Eliöiden ympäristö koostuu bioottisista ja abioottisista ympäristötekijöistä. Nämä tekijät vaikuttavat lajien levinneisyyteen.
Samalla alueella elävät muut saman lajin ja muiden lajien eliöt muodostavat bioottisen ympäristön.
Abioottisia ominaisuuksia ovat fysikaalis-kemialliset tekijät, esimerkiksi valo, lämpö, happamuus ja suolaisuus. Nämä rajoittavat eliöiden elinmahdollisuuksia ja levinneisyyttä.
Ekolokero kuvaa eliön asemaa elinympäristössään.
Ympäristönsä suhteen vaateliaat lajit sopeutuvat ilmentäjä- eli indikaattorilajeiksi.
Minimitekijä on ympäristötekijä, joka rajoittaa lajin esiintymistä voimakkaimmin.
Eliöiden on sopeuduttava elämään myösepäsuotuisissa oloissa, kuten esimerkiksi riekkojen Suomen talvessa.
www.tunturisusi.com
KPL 10: Evoluutiota tutkitaan monilla tavoilla
Fossiilit ovat kauan sitten eläneiden eliöiden jäänteitä. Ne kertovat yhden lajin tai suuremman eliöryhmän kehityksestä. Fossiilieja käytetään apuna evoluutiota tutkittaessa.
opinnot.internetix.fi
Fossillit ovat syntyneet kivettyminä, valelmina tai painaumina, ja jotkut ovat jopa säilyneet kokonaisina.
Eläviksi fossiileiksi kutsutaan lajeja, jotka ovat ovat säilyneeet lähes muuttumattomina aikojen kuluessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on siili.
www.lansi-savo.fi
Fossiilien ikää voidaan määrittää kahdella tavalla. Suhteellisessa iänmäärityksessä käytetään johtofossiileita ja tarkassa iänmäärityksessä käytetään radioaktiivisia aineita.
Fossiilisarja keroo yhden lajin tai eliöryhmän astettaisesta kehityksestä ajan kuluessa.
Välimuotofossiililla tarkoitetaan fossiilia, josta löytyy kahden eliöryhmänpiirteitä. Yksi tunnetuimmista välimuotofossiileista on liskolintu.
www.matkajutut.blogspot.com
Myös anatomiset rakenteet, alkionkehitys ja surkastumat ovat evoluution todisteita.
Tarkkoja sukupuita on pystytty tekemään vertailemalla eri eliölajien DNA:n rakennetta ja proteiinien aminohappojärjestystä toisiinsa.
Molekyylikellon avulla saadaan ajoitettua sukupuussa näkyviä haarautumia.
Tärkein todiste kaikkien eliöiden yhteisestä alkuperästä on sama DNA:n koodikieli ja solujen samalaiset biokemialliset reaktiot.
perjantai 16. tammikuuta 2015
KPL 9: Elämä siirtyy maalle
Noin 400 miljoonaa vuotta sitten eliöt alkoivat pikkuhiljaa siirtyä kuivalle maalle, kun hapen määrä ilmassa oli lisääntynyt ja otsonikerros oli vahvistunut.
Asuinympäristönä kuiva maa huokutteli monia eliöitä. Lajien välinen kilpailu oli lähes olematonta ja lisäksi kasveille riitti paljon auringon valoa ja hiilidioksidia.
Sanikkaiset ja sammalet olivat ensimmäiset maakasvit. Sammalilla oli vaikeuksia sopeutua maaelämään, sillä niillä ei ollut tukisolukkoa eikä kehittynyttä johtosolukkoa. Sanikkaiset sopeutuivat kuivan maan päälle sammalia paremmin, koska niiden varren sisällä oli aineiden kuljetukseen kehittynyt johtosolukko. Lisäksi sanikkaiset ottivat vettä ja ravinteita juurillaan ja niiden pintasolukko kesti hyvin kuivuutta.
opinnot.internetix.fi
pinkka.helsinki.fi
Ensimmäiset maalla eläneet eläimet olivat selkärangattomia niveljalkaisia. Sammakkoeläimet olivat ensimmäisiä maalla eläneitä selkärankaisia. Vanhimmat selkärankaisten fossiilit ovatkin noin 360 miljoona vuotta vanhoja sammakkoeläinten fossiileja. Sammakkoeläinten raajat sopivat paremmin maan kuin veden päällä liikkumiseen. Niiden heikkoutena oli kuitenkin riippuvuus veteen, minkä takia niistä ei tullut kunnollisia maan valloittajia.
Ilmaston muuttumisen takia hirmuliskot valloittivat maapallon noin 250 miljoonaa vuotta sitten, kun sanikkaiset ja sammakkoeläimet eivät enää pärjänneet niin hyvin muuttuneissa olosuhteissa.
Myös paljassiemeniset kasvit alkoivat yleistyä. Kaikki havupuut, neidonhiuspuu ja käpypalmut ovat paljassiemenisiä kasveja.
Sammakkoeläimistä kehittyi matelijoita, jotka sopeutuivat paremmin kuivempaan ympäristöön. Matelijoihin kuuluvat käärmeet, liskot, kilpikonnat ja krokotiilit.
Samoihin aikoihin alkoi myös nisäkkäiden ja lintujen kehitys. Kun seuraava massasukupuutto koitti, ne olivat valmiita valloittamaan maailman. Myös koppisiemeniset kasvit alkoivat kehittyä.
Eliömaailman kehitys on edennyt välillä tasaisesti ja välillä hyppäyksittäin.
Mutaatioit ovat nopeuttaneet eliökunnan kehitystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)