Populaation sisällä yksilöt kilpailevat keskenään ja parhaiten menestyvät yksilöt, jotka sopeutuvat parhaiten ympäristöön ja vallitseviin olosuhteisiin. Parhaiten sopeutuvat yksilöt tuottavat muita enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä ja samalla niiden geenit yleistyvät populaation sisällä (tapahtuu evoluutioita).
Luonnonvalinta on evoluutiotekijä, jonja ansiosta lajille hödylliset ominaisuudet alkavat yleistyä ja huonommat ominaisuudet hävitä. Luonnonvalinta suosii siis niitä geenejä, jotka lisäävät yksilöiden kelpiosuutta(fitness). Kelpoisuus ilmenee nimenomaan kykynä tuottaa enemmän lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Tasapainottava valinta suosii ominaisuuksiltaan keskivertaisia yksilöitä. Tällaista valintaa esiintyy vain, jos ympäristöolosuhteet eivät muutu.
Suuntaava valinta suosii ääripään yksilöitä, jotka menestyivät ennen huonosti, mutta ympäristöolosuhteiden muututtua sopeutuvat parhaiten.
www.mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Teollisuusmelanismi näkyy selkeästi useiden perhosten värityksestä. Kun teollisuus laajeni Keski-Englannissa tummat värimuodot esimerkiksi koivumittareilla yleistyivät hiilen värjätessä puita mustiksi. Musta perhonen ei erotu mustalta puunrungolta, joten se on hyvin turvassa esimerkiksi linnuilta.Kun hiilen käyttöä vähennettiin, valkoiset koivumittarit alkoivat taas yleistyä Tämä on hyvä esimerkki suuntaavasta valinnasta.
Hajottava valinta suosii erilaisia yksilöitä populaation eri osissa, kun ympäristöoloissa on suuria eroja populaation asuinalueella. Tämä voi vähitellen johtaa erilaisiin olosuhteisiin sopeutuneisiin osapopulaatioihin ja jopa uusien lajien syntyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti